Kotihousuparadoksi.

Tänään raahasin itseni kouluun keuhkorakkuloita repivästä yskästä huolimatta, ja astuin suoraan sudenkuoppaan - ruotsin kuunteluun. Yllättäen se ei ihan mennyt kuin strömsössä ja olen hitusen huolissani ensiviikolla häämöttävästä koeviikosta. Epätietoisille selväksi, että kyllä, siitä huolimatta että olen ikivanha ja minut tuomitaan aikuisena, käyn ensimmäistä vuotta lukiota. Tästä ehkä joskus enemmän informaatiota.

ENIKEIS reippahasti korvakarvat jäässä kotiin fillaroidessani ajattelin jo puolimatkassa kuinka vedän heti kotiovella farkut jalasta, vaihdan ne kotihengailuhousuihin ja sukellan peiton alle kahvikupin kanssa. Tämä siksi koska olen laiska paska.

Tuli sitten kuitenkin mieleeni, että miksi niiden kotihousujen täytyy aina olla universumin rumin vaatekappale? Uskon että en ole ainut joka kotikoloonsa saapuessaan kiskoo ensitöikseen ne löllärit jalkaan, ja en olekaan _koskaan_ nähnyt esteettisesti viehättäviä kotihousuja. Onko jossain kehitysmaassa tehdas, joka suoltaa jumalatonta tahtia susirumia , yleensä riemunkirjavia/pastellisävyisiä ja mitä mielikuvituksellisimmin kuvioituja pöksyjä, joita kansa ostaa suu vaahdossa? Veikkaan, että näin on. MIKSI ne kaikista rumimmat housut on AINA kaikista mukavimmat ja kotoisimmat? eikö ole mahdollista saada ihan edustuskelpoisia kotihousuja, jotka eivät tunnu päällä siltä kuin joku raastaisi reisiä ja vyötäröä juustohöylällä niinkun farkut kotioloissa tuntuu.

KERTOKAA HETI JOS JOSTAIN SELLAISIA SAA; OSTAN VARASTOON NIITÄ SITTEN. KIITOS. palkinnoksi löydöksestä voin veistää puutarhatontun pihakuusesta.

sitä odotellessa, ohessa kuva jossa näkyy myös omat kotipökät, jotka avopuolisoni on ystävällisesti nimennyt tiskirättihousuiksi. miksi, EN TIEDÄ. mielestäni omani ovat vielä kotihousujen valiojoukkoa.

nyt meen sit vetämää rekkalastillisen feta-oliivisalaattia ja kattoo eiliset miehenpuolikkaat. Isona miust tulee Charlie sit.

-Laura-